”En mä kuitenkaan osaa. Se menee pieleen kuitenkin. En uskalla edes yrittää. Parempi olla tekemättä mitään niin en ainakaan pety. En ole koskaan ennenkään onnistunut, miksi enää edes yrittäisin. Muut osaa paremmin kuin minä, mä olen aina huonoin.”

 

 

Puhe epäonnistumisen pelkoa kantavan sisällä voi kuulostaa yllä kuvatun kaltaiselta. Harva meistä puhuisi vastaavalla tavalla ystävälleen tai tutulleen, mutta itseämme kohtaan olemme toisinaan tavattoman ankaria. 

Epäonnistumisen lukon peruskaava kulkee kutakuinkin näin: Jos teen virheen, kaikki huomaavat että olenkin epätäydellinen. Siksi virheitä ei kannata tehdä. Helpointa virheiden välttely on, kun olen tekemättä mitään tai toisaalta yritän tehdä kaiken mahdollisimman täydellisesti. 

Notkahduksia ja pessimistisyyden hetkiä löytyy meistä jokaiselta, mutta epäonnistumisen tunnelukkoa kantavalla itsensä asettaminen muita huonommaksi on jatkuvaa. Hän saattaa kokea olevansa syntynyt epäonnistumaan, ikään kuin se ominaisuus olisi häneen sisään kirjoitettu. 

Positiiviset onnistumiset ja toisten antamat kehut eivät korjaa tilannetta, koska epäonnistumisen tunnelukko estää terveen ylpeyden tunteen. Voi olla, ettei henkilö koe lainkaan ansaitsevansa onnistumisia ja niistä seuraavia kehuja. 

Joskus epäonnistumisen lukko näyttäytyy niin, että henkilö saattaa olla hyvin vaativa itseään kohtaan. Hän voi asettaa itselleen täysin kohtuuttomia tavoitteita ja tavoitella täydellisyyttä kaikessa. Sellainen ei voi onnistua keneltäkään ja epäonnistuminen on jälleen taattu. Näin kierre jatkuu. 

Keino katkaista kierre on sukeltaa epäonnistumisen lukon syntyjuuriin. Epäonnistumisen tunne vaikuttaa usein olevan ihmisessä syvällä, jotkut mieltävät sen suorastaan epäonnistujan identiteetiksi. 

Itseltään voi kysyä seuraavat kysymykset:  

*Olenko minä riittävän arvokas ansaitakseni tavoitteeni toteutumisen? Vai olenko uhri ja alisuoriutuja, joka ei ansaitse menestystä?

*Olenko luonut itselleni epäonnistujan identiteetin? Haluanko luopua tuosta identiteetistä ja rakentaa tilalle jotain parempaa? 

Skeematerapiassa eli tunnelukkoihin pohjautuvassa työskentelymallissa käytetään paljon mielikuvatyöskentelyä, jonka avulla palautetaan mieleen lukkoa synnyttäneitä tilanteita. Mielikuvaharjoittelu on vahva ja tehokas väline, jota suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Aloittaa voi vaikkapa tästä. 

(Ennen harjoituksen aloittamista voit miettiä valmiiksi, tuleeko mieleesi jokin lapsuuden tilanne, jossa olet kokenut epäonnistuneesi.)