Hylkäämisen tunnelukko

Hylkäämisen tunnelukosta kirjoittaessa ei selviä parilla rivillä, eikä ihme. Kyseessä on syviin ja varhaisiin lapsuuden maisemiin sijoittuva lukko, jonka perkaamiseen on hyvä varata aikaa. Jos hylkäämisen tunnelukko on hyvin voimakas, sen käsittely ja vähittäinen avautuminen voivat kuitenkin olla avain aivan uusiin maailmoihin ja parempaan elämänlaatuun. 

1. Mikä se on? 

Hylkäämisen tunnelukko on yksi yleisimmistä tunnelukoistamme. Samalla kun se on haastava seuralainen, sen olemassaolo on myös tavattoman inhimillistä ja ymmärrettävää. Jokainen meistä, myös ne joiden elämässä hylkäämisen tunnelukko ei ole vallitsevimmassa osassa, kaipaa ja tarvitsee toisen ihmisen tarjoamaa hyväksyntää ja turvaa. Kukaan meistä ei ole immuuni hyväksynnälle ja turvallisuuden tunteelle. Se ei yksinkertaisesti kuulu ihmisyyteen. 

Kun hylkäämisen lukko on liian voimakas, mikään toisen ihmisen tarjoama hyväksyntä ja turva ei kuitenkaan riitä. Kukaan ei pysty paikkaamaan sitä hädän ja turvattomuuden tunnetta, joka on perusturvallisuutemme kipeässä kohdassa. Perusturvaamme on lapsuudessamme jäänyt ikäänkuin aukko tai haava, josta pelko yksin jäämisestä pääsee vuotamaan läpi. Yksin jäämisen ja hylätyksi tulemisen pelko voi olla todella invalidisoiva, koko elämän perusteita koskettava kokemus, joka saattaa kaikessa kauheudessaan tuntua kuin kuolemalta. Sitä voi olla vaikea käsittää, jos sitä ei ole kokenut itse. 

Hyvä uutinen on kuitenkin se, että tuota perusturvaan jäänyttä aukkoa on mahdollista kuroa umpeen myöhemmälläkin iällä. Se vaatii paljon pohdiskelua, itsemyötätuntoa ja rajattomasti uudenlaista rakkautta itseä kohtaan. Ne ovat kaikki taitoja ja kuten mitä tahansa taitoja, niitäkin voi opetella ja oppia. Palkintona on turvallisempia ja luotettavampia ihmissuhteita ja vähemmän draamaa sisältävää kontrollointia ja mustasukkaisuutta. Hiljalleen myös yksin olosta oppii nauttimaan ja luottamaan siihen, että osaa ja selviää kaikenlaisista tilanteista.  

2. Miten se syntyy?

Hylkäämisen tunnelukko syntyy useimmiten jo varhaislapsuudessa. Tunnelukon voi synnyttää konkreettisimmillaan oman vanhemman poistuminen elämästä esim. kuoleman, pitkäaikaisen sairauden tai avioeron seurauksena. Tunnelukko voi syntyä myös jos vanhempi ei ole ollut henkisesti läsnä lapselleen, vaikka hän konkreettisesti olisikin ollut paikalla ja huolehtinut lapsen perustarpeista. Näitä tapauksia on valitettavan paljon.

Ihmiset kokevat asioita temperamenttinsa mukaisesti, joka tarkoittaa tunnelukkojen kohdalla sitä, että samankaltainen tilanne voi vaikuttaa kahteen eri ihmiseen täysin eri tavoin. Toinen voi kokea vanhemman poissaolon hyvinkin voimakkaasti ja hänelle syntyy siitä vahva hylkäämisen tunnelukko. Toiselle vastaavassa tilanteessa eläneelle ei jää tapahtumista välttämättä juuri mitään lukkoja. 

Tunnelukkoteoria tuntuu usein monien mielestä vanhempia syyllistävältä tavalta etsiä syitä vaikeuksilleen. Kyse ei kuitenkaan ole syyllisten, vaan ymmärryksen hakemisesta. Mitä tapahtui? Miksi tapahtui? Miten se on minuun vaikuttanut? Historiaansa on siis hyvä oppia tuntemaan, jotta ymmärtäisi paremmin tätä hetkeä ja nykyistä elämäänsä. 

Yksikään vanhempi ei ole täydellinen ja jokaiselle lapselle syntyy jonkinlaisia tunnelukkoja, vaikka vanhemmat tekisivät kaiken niin hyvin kuin osaavat. Tärkeintä on tunnistaa miksi nyt on niin kuin on, pyrkiä hyväksymään se ja ajan kanssa etsiä uusia ja parempia toimintatapoja. 

3. Miten se ilmenee?

Hylkäämisen tunnelukko näkyy yleensä voimakkaimmin parisuhteessa. Ystävyys- ja sisarussuhteissa sekä työyhteisöissäkin sitä tapaa, mutta parisuhde muistuttaa eniten vanhemman ja lapsen varhaista suhdetta. Olemme lapsuudessa omaksuneet tietyt toimintamallit ja aikuisuuden tärkeät ihmissuhteet aktivoivat lukkomme. Pulma syntyy siinä vaiheessa, kun huomaamme, etteivät lapsuuden toimintamallit pädekään enää aikuisena, mutta meillä ei ole käytössämme muitakaan keinoja. 

Hylkäämisen tunnelukon voi tunnistaa esim. seuraavista: 

  • Sinulla saattaa olla marttyyrimainen asenne elämään ja voit kokea, että et ole toisille tarpeeksi tärkeä.  
  • Saatat pelätä jääväsi ihan yksin, mutta sabotoit kuitenkin ihmissuhteitasi niin, että lopulta pelkosi toteutuu.
  • Ripustaudut kumppaniisi ja pienikin ero hänestä voi suistaa sinut raiteiltasi. 
  • Pelkäät, että kumppanisi löytää jonkun toisen tai että hänelle tapahtuu jotain pahaa. 
  • Löydät kerta toisena jälkeen kumppanin, joka ei halua tai pysty sitoutumaan ja vahvistat tällä tavoin omaa hylkäämisen kokemustasi. 
  • Vaikka sinulla olisi turvallinen ja sinuun sitoutunut kumppani, et pysty kokemaan oloasi hyväksi hänen kanssaan. Haet draamaa ja koet parisuhteen eräänlaisena kilpailuna tai taisteluna. Et pysty olemaan suhteessa rauhassa, vaan olet jatkuvasti varautunut ja valmis puolustautumaan. 
  • Haluat kumppanisi jatkuvasti todistelevan, että olet hänelle tärkein ja ettei hän ole hylkäämässä sinua. 
  • Vaatimuksesi kumppaniasi kohtaan ovat kohtuuttomia, eikä hän (eikä kukaan muu) pystyisi niitä koskaan toteuttamaan, koska kyse on sinun omista peloistasi joita yrität hallita manipuloimalla toista. 

4. Kuinka siitä sitten pääsee eroon? 

Tunnista hylkäämisen lukkosi. 

Hyväksy se. 

Huomaa haitallinen toimintamallisi arjessa. 

Selvitä ainakin jollakin tasolla milloin ja minkä vaikutuksesta lukko on syntynyt. 

Opettele sietämään pelon tunnettasi.  

Kerro peloistasi myös kumppanillesi ja muille läheisillesi. 

Lista näyttää yksinkertaiselta, mutta käytännössä jokainen kohta vaatii aikaa ja armollisuutta itselle. Ensimmäinen kohta, tunnistaminen on tärkein. Ilman sitä ei tapahdu mitään muutakaan. 

Tarvitset tahtoa sitoutua opettelemaan uusia toimintamalleja. Tarvitset mahdollisesti tukea ja apua muilta ihmisiltä, jottet jää tiukoissa paikoissa yksin ja pääset jatkamaan prosessiasi vastoinkäymisistä huolimatta. Takapakkia nimittäin varmasti tulee jossain vaiheessa ja se on hyvä hyväksyä jo valmiiksi. Näin epäonnistumisen tunne ei pääse ottamaan valtaansa, kun askeleet taaksepäin hyväksyy jo etukäteen. 

Lisäksi tarvitset elämääsi roppakaupalla asioita, joista pidät ja nautit. Asioita jotka saavat sinut hymyilemään ja tuntemaan onnistumisia. Asioita jotka saavat sinut tuntemaan olevasi elossa. 

Hiljalleen lukko hellittää otettaan ja olet vapaampi nauttimaan elämästäsi ilman piinaavaa hylkäämisen pelkoa.