Henkisen kasvun tavoitteet eivät ole kaikille samat. Riippuen selviytymiskeinoista, joita olemme itse itsellemme keksineet välttyäksemme tuntemasta vaikeita tunteita (usein suorastaan kauhua, hätää ja paniikkia), tarvitsemme juuri meille sopivia keinoja uskaltaaksemme kohdata sen, mikä meitä estää elämästä omannäköistämme täyttä elämää.

 

Tunnelukkokieltä käyttäen voisi todeta olevan turhaa kehottaa taivaanrannan maalaria (riittämätön itsekontrolli) ottamaan rauhallisemmin ja stressaamaan vähemmän. Itseltään valtavasti vaativa uraihminen (vaativuus) ei puolestaan hyödy neuvoista, joiden mukaan hänen kannattaisi hiukan tsempata ja ryhdistäytyä. Se, joka on aina valmis jättämään omat tarpeensa vähemmälle huomiolle ja pitämään muiden asioita omiaan tärkeämpinä (alistuminen ja uhrautuminen) tarvitsee kasvunsa tueksi erilaista harjoittelua kuin se, joka ajattelee aina ensimmäisenä itseään. (oikeutus) Jos koet yksinolon vaikeaksi ja takerrut ihmisiin (hylkäämisen tunnelukko), on viisasta opetella rauhoittelemaan itseään hätääntymättä ja ahdistumatta. Jos sinun on taas vaikea luottaa ihmisiin, olet varuillasi etkä juuri päästä ketään lähellesi (kaltoin kohtelun tunnelukko), alkaa elämä tuntua paremmalta, kun alat hiljalleen luottaa muihinkin kuin itseesi.

 

Tämän vuoksi kaikenlainen self-help johtaa helposti harhaan ja luo turhaa huonommuuden tunnetta usein jo valmiiksi heikolle itsetunnolle. Erilaiset kirjoitukset ja keskustelut ottavat usein kantaa ihmisen kasvuun hyvinkin pintapuolisesti, eivätkä huomioi jokaisen yksilöllisyyttä muutoksessa. Yksikään kirja, blogiteksti tai podcast-keskustelu ei voi olla täsmäratkaisu jokaisen ihmisen yksilölliseen tarpeeseen!

 

 

On kuitenkin eräs asia, joka vaikuttaa jokaisen tunnelukon ja niiden kanssa selviämisen taustalla – ja se on kaiken, tarkoitan, ihan kaiken alku ja juuri! Kysymys on kokemastamme sisäisestä turvallisuuden tunteesta: kuinka turvassa olen itseni kanssa?

 

Kaikki tunnelukot juontavat lopulta juurensa sisäisen turvattomuuden tunteeseen. Sisäistä turvattomuutta on se, kun kokee ulkopuolisuutta, ei tiedä miten toisiin ihmisiin liitytään ja pärjää aina yksin, kun ei osaa pyytää apua, kun pyytää aina apua eikä pärjää lainkaan yksin, kun toisia ihmisiä käyttää lähinnä omiin tarpeisiinsa, kun omat tarpeet unohtaa lähes kokonaan, kun ostaa näennäistä turvaa rahalla, kun rationaalisuus ohittaa tunteet, kun tunteet ottavat ylivallan, kun suorittaa elämää täyden kympin arvoisesti, kun ei epäonnistumisen pelossa uskalla kokeilla mitään uutta, kun elämän pitää olla kontrollissa, kun haluaa että kaikki pitävät sinusta, kun et oikein tiedä mikä sinulle on elämässä tärkeää, kun toistat samaa toimimatonta kaavaa tuhannetta kertaa eikä se vieläkään toimi, kun jokin addiktio on ottanut vallan, kun haluat aina kaiken heti eikä pitkäjänteisyys ole sinun juttusi, kun pelkäät monia asioita, kun elämässä ei tunnu olevan aitoa yhteyden tunnetta kehenkään, kun tuntuu ettei kuulu joukkoon, kun kaikenlainen kritiikki tuntuu liian pahalta ottaa vastaan. Vain joitain esimerkkejä mainitakseni.

 

Sisäinen turvan tunne liittyy siis ihan kaikkeen elämässämme ja määrittää voimakkaasti sitä, miten omannäköistä elämää uskallamme elää.

Kirjoitan tästä vielä paljon lisää ja tulossa on pian myös haastatteluja turvallisuuden tunteen merkityksestä ihmisten elämässä. Pysy siis kuulolla! Jos turvan tunteen pohtiminen on sinulle omakohtainen aihe, uskon, että tulevat postaukset antavat paljon lisää ajateltavaa.

”Se ois ihanaa, et tietoisuus tästä sisäisestä turvasta lisääntyisi. Koska se on avain myös lempeyteen ja hyväksyvämpään suhtautumiseen itseä ja toisia kohtaan.” (haastateltava)