On vaatinut paljon sisäisen turvallisuuden vahvistamista, että tämä projekti saattoi viimein päästä alkuun. Ja kyllä, nyt se tapahtuu. Nimittäin kirjan kirjoittaminen sisäisestä turvasta. Turvaa tarvitaan senkin sietämiseen, etten vielä tiedä minkä muotoiseksi tekstiksi valtava materiaali jalostuu. Enkä sitä, miten onnistun ilmaisemaan uskottavasti sen, miten kivuliailla ja invalidisoivilla tavoilla turvattomuus voi ihmisen elämässä ilmetä. Kontrollissa oleminen ei ole kirjoittaessa mahdollista ja sitä tässä saankin nyt harjoitella. Saan siis olla omakohtaisesti kirjan aiheen, turvallisuuden tunteen äärellä, mikä näyttää tuovan kirjoittamiselle omanlaisensa autenttisen tunnelman. Toivottavasti se näkyy aikanaan myös lopputuloksessa.

Pyysin tuttaviani apuun kertomaan omia kokemuksiaan sisäisen turvan ja turvattomuuden alkuperästä, turvan vahvistumisesta ja toisten ihmisten osuudesta tällä matkalla. Haastattelut ovat vielä meneillään, mutta jaan jo tässä vaiheessa joitakin pätkiä todella inspiroivista, inhimillisistä ja aidoista puheenvuoroista turvallisuuden ja turvattomuuden ääreltä. Ehkä niistä löytyy jokin kohta, joka resonoi myös sinun turvallisuuteesi.

 

 

”Mulle se on niinku kaikki kaikessa, et jos mä en koe sitä sisäistä turvaa, niin mun on tosi vaikeaa olla balanssissa silloin.”

”Mulla se sisäinen turva järkkyy kaikista helpoiten parisuhteessa, et mä en niin paljon koe sisäistä turvattomuutta muissa ihmissuhteissa, työpaikalla, harrastuksissa tai missä vaan, et se näyttäytyy eniten siinä lähimmässä ihmissuhteessa.”

”Oma sisäinen turvallisuus..sillähän on hirveen iso merkitys miten sä uskallat tehdä erilaisia päätöksiä elämässä esimerkiksi.”

”Omalla kohdalla se on ollu semmonen kyvyttömyys kiinnittyä ihmissuhteisiin ja työpaikkoihin, asuntoihin tai jotenkin niinku mihinkään.”

”Se on semmonen levottomuus minkä mä oon vasta myöhemmin tunnistanut, et se on turvattomuutta. Ja sit myöhemmin se on mennyt ihan sellaiseksi masennukseksi tai semmoisiksi itsetuhosiksi ajatuksiksi…”

”Sitten varmaan kaikki riippuvuudet, koko ajan tavallaan välttelee sitä sisäistä kaaosta ja sisäistä turvattomuutta, aika monin tavoin se ilmenee. Et tekee mitä vaan, ettei tarttis tuntee sitä.”

”Joillekin se turva on se, että oma mies on kotona. Ja se on jo se turvantunne. Vaikkei se parisuhde olisi hyvä, niin se toinen ei ainakaan lähde ja on läsnä. Ja sitten joillekin ehkä ne omat lapset tuovat paradoksaalisesti semmoisen turvantunteen. Että on ympärillä ihmisiä. Kyllä se tuntuu, että tosi moni kamppailee tämän teeman kanssa. En tiedä, voiko sinne päästä. Minusta näyttäisi siltä, että tosi monet hakee turvaa rempaamalla tai sisustamalla kotiaan. Varmistellaan turvaa pysymällä työpaikassa, vaikka se ei olisi se juttu itselle.

”Kun ei ole koskaan oppinut sitä, ei ole saanu sitä mallia, ei ole koskaan lapsuudessa tullu kannetelluksi. Ei ole koskaan myöskään saanu sitä mallia, et miten voin kannatella itse itseäni. Nyt sitä sitten harjoitellaan.”

 

Millaista elämä on, kun ihminen alkaa tuntea turvaa itsessään?

 

”Silloin elämä on kiinnostavaa ja täynnä mahdollisuuksia. Se on isoin ero. Silloin kun on hädässä, niin kaikki tuntuu liialta ja näköalattomalta. Et sit kun on turvassa, niin sitten on vaikka mitä kivaa mitä vois tehdä ja myöskin sellainen olo, et pystyy oppimaan. Opettelin jotain tekniikkaa ja olin ihan että tämmönen on mahdollista mulle. Et mä uskon, et mä voin oppia jotain uutta.”

”Se vaikuttaa minäpystyvyyteen, mä pystyn mennä johonkin uuteen tilanteeseen, vähän että katotaanpa mitä tästä tulee. On niin turvassa, ettei tarvii hallita kaikkee ja tehdä vaan tuttuja asioita, vaan että voi mennä johonkin uuteen ja opetella ja oppia, et mahdollistuu sellanen uteliaisuus ja ihmettely.”

”Ja sitten ihan niinku leikki. Leikki on mahdollista vaan, jos on turvassa. Ja muutenkin sellainen keveys.”

 

Mitä sä aattelet siitä, et mistä se sisäisen turvan tunne ihmiselle syntyy, et miks se ei oo selvää kaikille? Synnytäänks me eri lähtökohdista vai miten sä näet sen?

 

”No varmaan tosi pitkälti sieltä varhaisista vuorovakutussuhteista se syntyy tai ei synny ja must tuntuu et hirveen varhaisista, ihan vauvaiän, että miten voidaan olla kontaktissa et miten äiti pystyy katsomaan, et miten kokee tulevansa nähdyksi niissä varhaisissa vuorovaikutussuhteissa.”

”Kyllä mä ajattelen, että onnistuneet ihmissuhteet ja hyväksytyksi tuleminen..semmonen että mä olen hyväksytty niiden ihmisen joukossa..sillä on hirveen iso merkitys ollu..sua niinku tuetaan siinä vaikka päätösten teon kanssa, vaikka toiselle ei niin mieluisa päätös olisi minkä sä teet, niin silti hyväksytään. Kaikki tällainen, ajattelen että hyväksyminen on hirveen isossa merkityksessä.”

 

Miten toiset ihmiset voivat auttaa turvattomalla hetkellä?

 

”No, ei kauheesti muuta kuin olemista ja läsnäoloa. Ehkä ennemmin se, että se ei tee liikaa, ei lähde korjaamaan, ei jotenkin ite hätkähdä sitä, malttaa olla siinä. Ei neuvo mitä sun pitäisi tehdä. Eikä koeta saada sitä pois sitä tilaa, et antaa sen olla, mutta ei koeta keksiä jotain ratkaisuja et miten tästä selvittäis.”

”Sanoisin että ei oo mitään hätää…että mä oon tässä sun kanssa. Ja oot turvassa ja mä oon tässä sun kanssa ja mä en jätä sua. Sulla on lupa tuntea ja sä saat tuntea. Ehkä mä sanoisin, että anna sen vaan tuntuu. Mä uskon siihen, et kun saa riittävän monta kertaa myös tuntee sen kivun ja paskan..koska se tuntuu ihan saatanan paskalta..sit kun saa tuntee riittävän monta kertaa, et sä tuut kannatelluksi siinä, niin mä koen et jos sitä ei oo saanu, ni sen pitäisi olla ihan ensin.”

 

Mitä muuta oman sisäisen turvan vahvistamiseksi voi tehdä?

Aivan ensimmäisenä tulee asian tiedostaminen, mitään ei tapahdu ennen sitä.

 

Haastatteluissa esiin nousseita työkaluja:

  • kehotuntemuksen lisääminen esim. joogan avulla
  • avantouinti
  • kylpy
  • saunominen
  • meditointi, mindfulness-tyyppiset harjoitukset
  • elämän hidastaminen
  • vertaistuki
  • kirjallisuuden lukeminen, elokuvat
  • oman, lyhyenkin ajan ottaminen vaikeassa tilanteessa
  • luonnossa oleminen, erityisesti metsä ja meri
  • hengitysharjoitukset
  • terapia, ehdottomasti tärkeää löytää itselle sopiva terapeutti. Sellainen jonka kanssa tuntuu luontevalta olla.
  • tanssi, erityisesti vapaa ja luova tanssi jossa ei ole ennalta sovittuja askelkuvioita