Validointi – tärkein taito ihmissuhteissa?

 Mitä validointi tarkoittaa?

Lyhyesti sanottuna validointi on taito, jolloin ihminen osaa ja kykenee osoittamaan toiselle, että tämän tunteet, tarpeet, kokemukset ja teot ovat oikeita ja ymmärrettäviä.

Lasten tunnetaitokasvatuksessa validointi on tosi tärkeää. On ihan eri viesti sanoa lapselle vaikkapa ”eikun vaan uutta rakentamaan, mitäpä sitä enää itkemään”, kun hänen pitkään ja hartaasti rakentama lego-rakennus hajoaa, kuin ”onpa kurja juttu, että sun hieno lego-rakennus hajosi. Teit sitä niin kauan ja se oli tosi hieno. Tuntuu varmaan tosi ikävältä.” Jälkimmäisessä tapauksessa lapsen tunne tulee validoitua eli ymmärrettyä sekä viestittyä se hänelle, kun ensimmäinen esimerkki mitätöi lapsen tunteen ja kokemuksen, eikä hän tule oikeasti kuulluksi.

Teini-ikäiset tarvitsevat aikuisen validointia ihan yhtä lailla kuin pienetkin lapset, vaikka vanhemmat eivät välttämättä hyväksyisikään kaikkia nuoren tekoja. Nuoren asemaan voi silti samaistua, vaikka hän olisi tehnyt mitä, ymmärtää häntä ja viestiä se hänelle. Olennaista on erottaa hyväksyntä ja ymmärrys. On eri asia hyväksyä kuin ymmärtää.

 

Validointi ei missään tapauksessa tarkoita sitä, että meidän pitäisi olla samaa mieltä toisen ihmisen kanssa. Voimme olla hyvinkin läheisessä ihmissuhteessa ja silti omata erilaisia mielipiteitä. Se ei ole pulma niin kauan, kuin molemmat validoivat kummankin mielipiteitä eli siis kuuntelevat toista ja osoittavat halunsa ymmärtää häntä. Toisen mielipiteen ymmärtäminen ei siis muuta omaa mielipidettä muuksi. Toki otamme vaikutteita ihmisten ajatuksista ja mielipiteistä, mutta päätämme itse mitä niillä teemme. Vaikka toisen mielipide ei tuntuisikaan itselle ominaiselta, validoiva asenne kunnioittaa silti toisen mielipidettä eikä mitätöi sitä.

Tietenkin on myös tilanteita, joissa mielipiteet eroavat niin jyrkästi toisistaan (yleensä kyse on arvopohjaisista mielipiteistä), että voi olla viisainta antaa tällaiselle ihmissuhteelle jatkossa vähemmän huomiota, koska se ei välttämättä ravitse ja vahvista pidemmällä tähtäimellä.

 

Validoidessa pyrimme siis aktiivisesti osoittamaan toiselle, että ymmärrämme häntä ja hänen kokemustaan. Tekojen tasolla se ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi hyväksyä kaikkea mitä toinen tekee, mutta voimme silti viestittää hänelle, että ymmärrämme hänen tunnettaan, joka on johtanut tekoon, emmekä hylkää häntä. Voi olla helpottavaa, jos pystyy ajattelemaan, että kaikella käytöksellä on syynsä, vaikka tekoa ei itsessään pystyisikään hyväksymään. Voi pyrkiä olemaan kiinnostunut ja utelias, jolloin voi onnistua selvittämään mitä toisen mahdollisesti kurjankin käyttäytymisen taustalla on.

Tyypillinen esimerkki on vahvan tunteen vallassa ilkeästi tai jollain muulla ikävällä sävyllä sanottu kommentti toiselle, jolloin loukattu osapuoli voi validoinnin taidon taitavasti osatessaan todeta, että ”ymmärrän, että isossa tunnekuohussa saattaa tulla sanoneeksi toista loukkaavia asioita, mutta en silti pidä siitä mitä sanoit ja se tuntuu minusta pahalta.”

Tällöin validointi on siis sitä, että viestittää toiselle ymmärtävänsä, että tunteen vallassa voi tulla sanoneeksi toista loukkaavia asioita. Samanaikaisesti ei kuitenkaan alistu kynnysmatoksi, jota saa kohdella miten sattuu, vaan kertoo, että tuo tuntuu pahalle enkä halua, että minulle puhutaan enää jatkossa niin.

 

 

Validointi parisuhteessa

 

Monien ihmissuhdehaasteiden taustalla on validoinnin puute. Etenkin parisuhteessa tämä näkyy herkästi.

Mikä neuvoksi oheisessa parisuhteen siivous/lomasuunnitelma-esimerkissä, kun molemmat ovat lopulta loukkaantuneita toisilleen? Siivooja siitä, että lomasuunnittelija ei arvosta hänen pyrkimystään luoda heille viihtyisä koti ja lomasuunnittelija siitä, että siivooja ei ymmärrä suunnittelun tärkeyttä loman suhteen. (Hotelli täytyy varata ajoissa yms)

 

Pariskunnan toinen osapuoli on pyörinyt marttyyrina ympäri kotia imuri kädessä. Hän oli ajatellut, että sen jälkeen voisi käydä hyvillä mielin viikonlopun viettoon, kun koti olisi siisti ja puhdas. Toinen osapuoli olisi puolestaan kaivannut yhteistä rupatteluhetkeä tulevan kesän lomasuunnitelmista ja hän oli ihmetellyt hiljaa mielessään onko se imurointi juuri nyt todella niin tärkeää. Hän itse voisi heittäytyä paremmin vapaan viikonlopun viettoon, kun pitkään roikkuneet suunnitelmat olisivat viimein selvillä.

Siivoajalle on itselleen tärkeää, että kotona on siistiä ja hän koettaa (tietoisesti tai tiedostamattaan) saada myös toisen ajattelemaan näin ja saattaapa vähän nalkuttaakin, kun toinen ei milloinkaan osallistu kotitöihin.

Toisella on kuitenkin omat ajatuksensa ja hän pitää tärkeämpänä heidän yhteistä aikaansa tulevien lomasuunnitelmien parissa.

Tapauksessa on olennaista tietää ovatko molemmat ilmaisseet omat tarpeensa toiselle osapuolelle. Esimerkin mukaanhan kuulostaa siltä, että kumpikaan ei ollut sitä tehnyt. Siinä kohtaa meni ensimmäistä kertaa pieleen. Toinen EI VOI TIETÄÄ toisen tarpeista, jos niistä ei kerro ääneen. Koska kummankaan tarve ei ollut täyttynyt, syntyi ärtymys ja loukkaantuneisuus. (Usein on juuri näin – ja se on hyvä johtolanka, kun yrittää ymmärtää jotain tunnettaan – meillä on ensin jokin tarve, jota emme ole välttämättä itsekään tunnistaneet, saati sitten osanneet kertoa toiselle. Kun tämä tarpeemme ei pääse täyttymään, niin totta kai siitä syntyy ärtymystä.)

Toinen tärkeä juttu on ymmärtää mikä tarve siellä pohjimmaisena molemmilla oli ja kommunikoida se toiselle…siisti koti ja varattu hotelli lomamatkalle eivät ole tässä niitä syvimpiä tarpeita. Luultavasti molemmilla on kova tarve tulla arvostetuksi ja kunnioitetuksi toisen silmissä ja molemmat hakevat sitä omilla tavoillaan.

 

Jotta tilanne selviää, on jommankumman vaan oltava se, joka ottaa ensimmäisen askeleen kohti toisen taitavaa validointia. Sillä ei ole väliä kumpi se on, koska tässä lajissa ei tunneta kilpailua. Yksinkertaisesti se, joka pehmenee ensin ja lakkaa taistelemasta tosiasioita vastaan, aloittaa.  Toisen vastuu on sitten tarttua tarjoukseen. Ja näin validointi tapahtuu molempiin suuntiin.

Jos tämän esimerkin siivooja pehmenisi ensin, hän voisi kokeilla antaa lomasuunnittelijalle lahjaksi sen, mitä tämä eniten tarvitsisi eli vaikkapa pienen hetken sohvalla suunnittelemassa lomamatkaa. Hän siis validoisi suunnittelijan tarvetta saada lomamatkan suunnittelua eteenpäin ja ymmärtäisi taustalla olevan tarpeen, joka saattaisi olla esim. perheestä huolehtiminen. Sen jälkeen olisi suunnittelijan vuoro tulla siivoojaa vastaan ja hän voisi vaikkapa ehdottaa yhteistä siivoushetkeä.

Jos taas validointi lähtisi ensimmäisenä suunnittelijan taholta, hän voisi kysyä kaipaako siivooja apua (koska ymmärtäisi siivojan tarpeen siitä, että perheellä on viihtyisää ja mukavaa siistissä kodissa). Siivoojan vastuu olisi sen jälkeen ottaa koppia myös yhteisestä lomasuunnittelusta ja olla aloitteellinen sen suhteen.

Itsevalidaatio

Entäpä sitten itsen validointi? Se on sukua itsemyötätunnolle ja tarkoittaa sitä, että yhtä lailla kuin validoimme toisten ihmisten tunteita ja ajatuksia, on tärkeää pitää omia tunteita ja ajatuksiaan tärkeinä ja oikeina. Jokaisella on omat yksilölliset tarpeensa ja tunteensa, eikä niitä välttämättä ole osattu validoida, kun olemme olleet lapsia. Voimme kuitenkin kaikki oppia itsemme validoinnin taidon aikuisenakin, vaikka se olisi lapsena jäänyt toteutumatta.

Ajattelen niin, että tasapainoiset ihmissuhteet lähtevät siitä, että molemmat arvostavat itseään ja kykenevät näin ollen validoimaan omia tarpeitaan eli pitämään niitä tärkeinä. Silloin on mahdollista validoida myös toisen tarpeita. Tilanne voi usein olla se, että toista mitätöi ja jättää hänen tarpeensa huomiotta, koska ei vielä pysty validoimaan itse itseään. Kohtelemme toisia ihmisiä juuri niin arvostavasti, kuinka arvostavasti kohtelemme itseämme.