Kun riidassa vastassa ei olekaan kumppani, vaan suhteen näkymätön kaava
Joskus parisuhteessa riita lähtee liikkeelle jostain hyvin pienestä. Sanasta, äänensävystä tai katseesta, johon toinen ei vastaa niin kuin itse toivoisi. Hetken päästä ollaankin tilanteessa, jossa kumpikin puolustaa kiivaasti itseään, etääntyy tai hyökkää. Yhteys katoaa.
Tällaisissa hetkissä on inhimillistä ajatella, että ongelma on toisessa ihmisessä. Että toinen ei ymmärrä, ei kuule tai ei halua kohdata. Kyse ei kuitenkaan ole siitä. Kyse on parisuhteen kaavasta, joka käynnistyy silloin, kun jokin koskettaa riittävän syvältä.
Kun tämän alkaa huomata ja tiedostaa, jotain olennaista muuttuu. Vastakkainasettelu pehmenee ja tilalle syntyy mahdollisuus ymmärtää, mitä pinnan alla tapahtuu. Kilpakumppanit voivatkin löytää itsensä samalta puolelta tarkastelemassa suhteen totuttua kaavaa.
Miksi reaktiot ovat joskus niin suuria?
Ihmisessä on kohta, joka pelkää yksin jäämistä ja hylätyksi tulemista. Kun jokin parisuhteen tilanne koskettaa tätä kohtaa, reaktio ei liity pelkästään siihen hetkeen. Mukana on myös aiempia elämänkokemuksia, usein hyvin varhaisista vaiheista lähtien. Siksi yksittäinen reaktio voi tuntua suuremmalta kuin tilanne ulospäin näyttää. Ja silti se on kokijalleen täysin tosi.
Se, mitä rakkaudesta ymmärretään, rakentuu varhain
Parisuhteeseen ei tulla tyhjin käsin. Mukana kulkee jo varhain muodostunut käsitys siitä, olenko rakastettava, voiko toiseen luottaa ja millainen minun täytyy olla tullakseni hyväksytyksi ja rakastetuksi.
Nämä eivät yleensä ole tietoisia ajatuksia, vaan kokemusten myötä syntyneitä sisäisiä malleja. Ne alkavat ohjata toimintaa huomaamatta, ellei niitä pysähdy tarkastelemaan.
Jokainen on oppinut jollain tavalla, miten on varmimmin tullut rakastetuksi ja hyväksytyksi. Joillekin on muodostunut tapa mukautua ja sopeutua, toisille tarve pärjätä yksin, joillekin taas vahva kaipuu varmistua omasta merkityksestä toiselle. Nämä tavat eivät ole sattumanvaraisia, vaan ne ovat muotoutuneet suhteessa siihen, mitä on ollut saatavilla.
Parisuhteessa nämä sisäiset mallit alkavat helposti kietoutua yhteen. Toisen kaipuu läheisyyteen voi kohdata toisen tarpeen ottaa etäisyyttä. Toisen tapa suojata itseään voi aktivoida toisessa lisää turvattomuutta.
Hyvin arkinen esimerkki tästä on tilanne, jossa toinen tulee kotiin ja vetäytyy hiljaisuuteen. Toinen kysyy, mikä on, mutta ei saa vastausta. Hetken päästä kysymyksen sävy muuttuu, ja hiljaisuus syvenee. Pian kumpikin kokee jäävänsä yksin omalla tavallaan, vaikka kumpikaan ei alun perin ollut toista vastaan. Näin syntyy kehä, jossa kumpikin reagoi omasta lähtökohdastaan käsin. Ulospäin se näyttäytyy ristiriitana, vaikka taustalla on yritys selviytyä ja suojata itseä.
Parisuhde toimii usein peilinä. Se tuo näkyväksi sen, mikä on kevyttä ja kannattelevaa, mutta myös sen, mikä on kipeää ja kesken. Se voi tuntua raskaalta, mutta samalla se on mahdollisuus pysähtyä tarkastelemaan omaa toimintaa ja kohdata itseään tavalla, joka ei muuten olisi mahdollinen.
Usein juuri ne kohdat, jotka suhteessa aktivoituvat, ovat niitä, jotka kaipaavat eniten huomiota ja ymmärrystä.
Molempien on syytä kääntää katse ensin itseen, opetella tuntemaan itseä ja omaa kasvuhistoriaansa. Sieltä löytyvät vastaukset siihen miksi itse reagoi niin kuin reagoi. Kun itse ymmärtää itseään, on siitä mahdollista kommunikoida myös kumppanille.
Tulossa
Tälle itsetutkimusmatkalle on mitä loistavin tilaisuus yhdessä kumppanin kanssa 5-6.6 Turussa. Tulossa on viikonlopun mittainen syväsukellus parisuhteeseen, jossa molemmat työskentelevät sekä itsensä kanssa että yhdessä kumppanin kanssa. Mukaan otetaan max neljä pariskuntaa. Merkkaa viikonloppu kalenteriin, lisätietoja tulossa pian!
