Musiikki terapiassa
Musiikilla on aivan erityinen kyky koskettaa ja herättää tunteita, jotka voisivat muutoin helposti jäädä sanojen taakse. Terapiassa musiikki voi toimia välineenä, joka auttaa pääsemään paremmin käsiksi omiin tunteisiin ja ajatuksiin. Musiikki voi avata tilaa nähdä uusia näkökulmia, jolloin meillä on mahdollisuus ymmärtää itseämme paremmin. Musiikki voi myös toimia ikään kuin kannattelevana ”toisena”, luoden turvallisen tilan, jossa voi kohdata tunteitaan ilman pelkoa tuomitsemisesta, aivan kuin äidin syli, joka tarjoaa turvaa.
Kun tässä artikkelissa puhun musiikista terapiassa, en tarkoita musiikkiterapiaa, joka on oma aivan erityinen terapiamuotonsa. Musiikkiterapiassa musiikki on keskeinen työväline, mutta myös aivan ”tavallisessa” keskusteluun perustuvassa terapiassa voidaan musiikkia käyttää monin tavoin tukemaan terapeuttista prosessia.
Miten musiikki voi tukea terapiaa?
Pidän integratiivisuuden ajatuksesta, siitä, että terapiaprosessin aikana voidaan luovasti valikoida juuri sitä hetkeä palvelevat menetelmät. Se, että musiikki on lähes kaikille ihmisille jollain tavalla merkityksellistä, tarjoaa todella käyttökelpoisen tavan luoda yhteyttä omiin sisäisiin kokemuksiin. Musiikki voi tavoittaa sellaisia tunteita ja muistoja, jotka ovat sanallisesti vaikeasti käsiteltävissä. Eikä musiikin hyöty ei perustu vain tunnereaktioiden herättämiseen ja tunteiden käsittelyyn, vaan se auttaa myös jäsentämään ja ymmärtämään omia kokemuksia uudella tavalla. Musiikki kokoaa, auttaa hahmottamaan, antaa sanoja vaikeille tuntemuksille ja kokemuksille, jotka muuten saattaisivat jäädä epäselviksi tai sanattomiksi. Se luo tilan, jossa voimme tarkastella omia sisäisiä maailmojamme ja saada niistä selkeämmän kuvan.
Miten musiikki voi olla mukana terapiassa?
Käytännössä musiikki on useimmiten helpointa integroida osaksi terapiaprosessia kuuntelemalla sitä. Totta kai myös soittaminen tai laulaminen voi tulla kysymykseen jos terapeutilla ja asiakkaalla on siihen tahtotilaa ja terapiatila mahdollistaa sen soittimineen ja äänieristyksineen. En tässä tekstissä kuitenkaan paneudu enempää aktiivisen musisoinnin läpikäymiseen terapiassa, vaan keskityn kuvaamaan esimerkkejä, joissa keskiössä on musiikin kuuntelu.
Kuka päättää mitä kuunnellaan?
Musiikin valinta on osa prosessia ja asiakkaalla on mahdollisuus olla siinä aktiivinen toimija. Asiakas voi valita itse musiikin, joka resonoi ja tuntuu oikealta juuri kyseisen hetken tarpeisiin. Joskus voi kuitenkin olla hyödyllistä, että terapeutti ehdottaa musiikkia, joka tukee erityisesti käsiteltävää teemaa tai tunnetilaa. Molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia. Tärkeintä on, että musiikki tukee juuri sitä, mitä kulloinkin tarvitaan.
Millaisissa tilanteissa musiikki voi erityisesti olla avuksi terapiassa?
- Tunteiden purkamisessa ja niiden jäsentämisessä:
Musiikki voi avata tunteita, joita on vaikea käsitellä pelkällä puheella. Esiin voi tulla surua, haikeutta, vihaa tai muita haastavia tunteita, mutta kun asiakas käy näitä tunteita läpi sekä musiikki että terapeutti tukenaan, ovat mahdollisuudet tunnekäsittelyyn kaksinkertaiset! Se, että musiikillinen kokemus on jaettu toisen kanssa, voi tehdä tilanteesta todella eheyttävän. Kun terapeutti kuuntelee samaa musiikkia ja on läsnä samassa hetkessä, syntyy jaettu ymmärrys ja tunne siitä, ettei ole yksin.
- Rentoutumisessa ja kehotietoisuuden lisäämisessä:
Terapiassa rentoutuminen ei ole vain mukava lisä, vaan usein välttämätön osa prosessia. Kun keho ja mieli ovat jännittyneitä, syvällinen työskentely tunteiden ja ajatusten parissa voi olla vaikeaa. Musiikki voi toimia keinona laskea kierroksia ja luoda tilaa, jossa on mahdollista kuunnella itseään paremmin.
Itseä rentouttava musiikki auttaa rauhoittamaan hermostoa ja tuo tietoisuutta kehon tuntemuksista. Terapiatilanteessa tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että asiakas kuuntelee musiikkia ja havainnoi, miten se vaikuttaa hänen hengitykseensä, lihasjännitykseensä ja yleiseen olotilaansa. Terapeutti voi ohjata asiakasta huomaamaan missä kohtaa kehoa hän tuntee jännitystä ja auttaa näin häntä laskemaan irti ylimääräisistä kireyksistä. Musiikki toimii tässä tapauksessa apuvälineenä rentoutumiselle.
Musiikin kuuntelu voi olla erityisen tärkeää esimerkiksi ahdistuneelle asiakkaalle, jonka hermosto on jatkuvasti ylivirittynyt. Kun hän oppii yhdistämään musiikin rentouttavan vaikutuksen, keholliset tuntemuksensa ja emotionaaliset tunteensa, hän saa käyttöönsä mahtavan työkalun, jota voi hyödyntää ahdistuksen säätelyyn.
Voidaan siis sanoa, kuten Richard Wagner aikoinaan, että joskus musiikki tosiaan alkaa siitä, mihin sanat loppuvat. Ja joskus musiikki auttaa sanoittamaan. Ja joskus sanoja ei edes tarvita musiikin kertoessa kaiken ja enemmänkin.
