Riitelyn ja rauhoittumisen taito parisuhteessa
Osa hyvinvoivaa parisuhdetta on kyky riidellä sillä tavoin, ettei riita satuta kumpaakaan liikaa. Se sisältää kyvyn rauhoittaa itseään ja toista, sekä myös pyytää ja antaa anteeksi. Rakentavaa riitelyä voi harjoitella. Ensisijainen kysymys on, mihin riitelyssä oikein pyritään. Onko tavoitteena selvittää kyseessä oleva asia ja erimielisyys, vai onko tavoitteena vain voittaa toinen? Jälkimmäisessä riitelyn tavassa on tyypillistä käyttää aseena toisen heikkouksia ja haavoittuvia kohtia. Pyrkimyksenä on satuttaa. Vanhatkin, periaatteessa selvitetyt loukkaukset otetaan toistuvasti esiin. Riidat ovat haavoittavia ja kohtuuttoman raskaita suhteessa siihen, mistä ne alkoivat.
Pari voi kuitenkin tietoisesti opetella riitelemään pelkästään käsillä olevasta aiheesta sopimalla, että menneitä asioita tai toisen heikkouksia ei oteta esille. Pysytään riidan aiheessa ja kiistellään siitä. Riidan aikana ei kannata haukkua ja solvata toista tai loukata toista tarpeettomasti.
Pari voi myös tietoisesti opetella rauhoittumista. Ensin voi rauhoittaa itseään, vaikkapa hengittämällä syvään ja keskittymällä esimerkiksi hyvän mielikuvan avulla – mene mielessäsi meren rantaan tai rauhoittavaan syliin. Rauhoituttuaan itse voi omaa tyyntä mieltä käyttää toisenkin hyväksi. Parhaimmillaan voi ottaa toisen syliin: ollaan tässä rauhassa, me rauhoitutaan tässä nyt. Suhteen vastavuoroisuus tarkoittaa kuitenkin sitä, että kummallakin on vastuu omasta puolestaan. Ei ole vain rauhallisemman vastuu rauhoittaa huutavaa, vaan kummankin tehtävä on auttaa itseään ja toista rauhoittumaan. Minimissään tämä tarkoittaa sitä, ettei toista provosoida.
Menneet kokemukset voivat sytyttää voimakkaita tunteita
On kuitenkin tilanteita, joissa riita ei ole pelkästään siitä, mikä juuri nyt on tapahtunut. Tunteet voivat olla voimakkaampia, kun taustalla on syvempiä, aiempia kokemuksia. Joskus riidan ytimessä voi olla vaikka jokin pieni asia, mutta siihen liittyy paljon tunteita, jotka eivät ole vain tästä hetkestä. Me kaikki kannamme mukanamme menneisyyden kokemuksia, jotka värittävät sitä, miten koemme toiset ja tilanteet.
Esimerkiksi:
Kuvitellaan, että puoliso unohtaa sopimuksen yhteisestä illasta. Tämä voi vaikuttaa suhteellisen pieneltä asialta, mutta jos historiaan kuuluu, että toinen on usein jättänyt sopimuksia täyttämättä tai etääntynyt paikalta silloin, kun häntä olisi tarvittu, tämä voi saada aikaan voimakkaan reaktion. Kyse ei ole pelkästään tästä illasta, vaan se osuu johonkin syvempään tunteeseen, jolle ei ole aikaisemmin annettu tilaa.
Tällöin raivo voi nousta esiin sen sijaan, että keskittyisimme käsittelemään tilannetta. Tunne ei ole vain ärsytys unohtuneesta illasta, vaan syvempi pelko siitä, ettei tule kuulluksi, että on taas jäänyt yksin, että ei ole riittävän tärkeä. Ja se on tavattoman inhimillistä ja täysin oikea tunne. Tällaisessa tilanteessa kannattaa pysähtyä ja kysyä itseltään: “Olenko vihainen tästä asiasta, vai liittyykö tämä johonkin syvempään tunteeseen menneisyydestä? Onko tässä jotain, mikä koskettaa jotain aiempaa pelkoa tai epävarmuutta?”
Miten käsitellä näitä tunteita?
Kun huomaat, että riita on paisumassa ja mukana on voimakkaita tunteita, jotka eivät liity pelkästään siihen hetkeen, on tärkeää ottaa hetki itselle. Tämä voi olla vaikeaa, mutta se on avain siihen, että riidasta ei tule raskasta ja tuhoavaa. Mieti ensin, mistä tunteet oikeasti kumpuavat. Jos huomaat, että tunteesi liittyvät johonkin syvempään pelkoon tai epävarmuuteen, se on silloin oma vastuusi tunnistaa ja käsitellä.
Tässä on esimerkki:
Jos tunnet itsesi hylätyksi ja huomaat ärsyyntyväsi pienestä asiasta, saattaa olla, että syvempi pelko siitä, että et ole tärkeä, on noussut pintaan. Tällöin ei ole hyödyllistä purkaa raivoa puolisoon. Sen sijaan voit tunnistaa tunteesi ja sanoa itsellesi: “Tämä ei ole pelkästään siitä, että hän unohti sopimuksen. Tämä tuntuu liittyvän siihen, etten tunne itseäni tärkeäksi. Minun täytyy käsitellä tämä pelko ensin.”
Käytä näitä hetkiä oppimismahdollisuuksina. Joskus on hyvä ottaa aikalisä ja päästää irti halusta voittaa riita, koska silloin voi alkaa nähdä, mikä oikeasti on tärkeää. Ja sen sijaan, että jää loukkaantuneena kiinni siihen hetkeen, voi oppia käsittelemään menneisyyden tunteet ja päästä niistä irti.
Anteeksi pyytäminen – sekä itseltä että toiselta
Jokainen ristiriita päättyy joskus ja silloin on tärkeää uskaltaa katsoa toista taas silmiin ja sanoa myös ne tärkeät sanat: “Anteeksi. Olen pahoillani.” Mutta tärkeää on, että anteeksi pyytäminen ei ole vain kiireinen, ohi mennen sanottu lause, vaan se tulee sydämestä. Jos pyytää anteeksi vain siksi, että tilanne vaatii sitä, mutta ei tunne sitä sisimmässään, se ei tee vaikutusta. Anteeksi pyytäminen on todellista silloin, kun se koskettaa molempia osapuolia ja kumpikin tuntee sen aitouden. Se avaa tilan oikeasti päästää irti menneistä, myöntää virheensä ja vahvistaa yhteyttä. Anteeksi pyytäminen ei ole vain sanoja, vaan se on sydämestä tehty teko, joka avaa tilaa ymmärrykselle ja uusille aluille.
