Tunnelukkotyöskentely on ollut itselleni käänteentekevää niin itseni kuin asiakkaideni kohtaamisessa. Pitkä kokemus terapia-alalta sai kokonaan uuden suunnan tutustuttuani tunnelukkoihin ja alkaessani soveltaa menetelmää asiakkaideni kanssa. Uskon tunnelukkotyöskentelyn systemaattisuuden ja selkeyden olleen itselleni merkittävin syy innostua aiheesta niin paljon, että päätin lopulta kouluttautua aiheesta lisää. Johdonmukaiset kysymyslomakkeet ympyröitävine kohtineen tuntuivat tavattoman selkeiltä ja helposti ymmärrettäviltä. Ehkäpä luova musiikkiterapeutin työ kaipasikin rinnalleen jotain aivan erilaista. Paras lopputulos ihmisten auttamisessa syntyy mielestäni juuri tästä: mahdollisuudesta tarjota kullekin juuri hänelle sopiva tapa käsitellä asioitaan.
Tunnelukkoja on meistä jokaisella ja ne ovat nimensä mukaisesti kuin lukkoja, jotka vaikeuttavat elämäämme. Voit kuvitella yrittäväsi hoitaa jotain aivan arkipäiväistä askaretta, kuten tiskaamista tai imurointia kädet puoliksi sidottuina. Kyllähän se homma niinkin hoituu, mutta paljon helpommallakin pääsisi. Samanlaista on elämä tunnelukkojen kanssa: tunteet lukitsevat meidät toimimaan tietyllä tavalla, vaikka järjen tasolla hyvin tiedämme, ettei toimintamme ole kovin viisasta.
Tunnelukkoja ei myöskään voi komentaa avautumaan tai käydä niiden kanssa minkäänlaista kauppaa. Ainoa keino avata omat lukkonsa on ensin 1. tiedostaa niiden olemassaolo ja sen jälkeen 2. käydä töihin. Tunnelukkotyöskentely on hyvin harjoituskeskeistä; aiemmin opittu asia on opittavissa pois, kun sen eteen on valmis näkemään vaivaa.
Luultavimmin työskentely tunnelukkojen kanssa herättää monenlaisia tunteita, jotka eivät ole kaikki mukavia. Eivät itse asiassa lainkaan mukavia. Itsestään saattaa löytää hyvinkin piiloon painuneita puolia, joista ei olisi laisinkaan mukavaa olla tietoinen. Näihin puoliin tutustuminen on kuitenkin välttämätöntä, jotta lukot pääsevät avautumaan ja elämä siltä osin helpottumaan.
Tunnelukkotyöskentelyn tavoite on aina, lukosta riippumatta, auttaa ihmistä löytämään toimivia keinoja saada tunnetason tarpeilleen tyydytystä. Aiemmat keinot ovat syntyneet lapsuudessa ja nuoruudessa ja auttoivat sopeutumaan niihin olosuhteisiin, joissa ihminen on kasvanut. Aikuisina emme kuitenkaan enää hyödy noista keinoista, vaan toistamme lapsena vaille jäämäämme kehää. Aikuisina me voimme valita, jota mahdollisuutta meillä ei lapsena ollut. Aikuisina vapaudumme lukoistamme, kun opimme uuden toimintatavan saada tarpeemme tyydytetyiksi.
Tunnelukkoja on yhteensä 18, jotka käsittelen jokaisen erikseen tulevissa blogikirjoituksissani. Tunnelukkojen nimet ovat alistuminen, estyneisyys, epäonnistuminen, hylkääminen, hyväksynnän haku, kaltoin kohtelu, kietoutuneisuus, oikeutus, pessimistisyys, rankaisevuus, riippuvuus, riittämätön itsekontrolli, suojattomuus, tunnevaje, uhrautuminen, ulkopuolisuus, vaativuus ja vajavuus.
