Oikeutuksen tunnelukko
Oikeutuksen tunnelukko vertautuu joskus tuttuun muotitermiin narsisimi. Käytän termiä ”muoti”, koska jokaisessa ajassa nousee median ym kautta esiin tiettyjä ilmiöitä ja tämän ajan ilmiö näyttää olevan narsisimin nostaminen keskiöön. Oikeutuksen tunnelukossa ei kuitenkaan ole kysymys narsismista, vaikka näissä saattaakin esiintyä samantyyppisiä käyttäytymismalleja. Kuten tiedetään, jokaisessa ihmisessä on tietty määrä narsistisia piirteitä. Varsinainen persoonallisuushäiriö eli narsisimi on tämän laajan narsistisen kirjon ääripäässä.
Oikeutuksen tunnelukon mukainen käyttäytyminen, kuten kaikki tunnelukot, opitaan jo lapsuuden vuorovaikutustilanteissa. Ne syntyvät, kun tarpeemme eivät syystä tai toisesta ole toteutuneet ja ihmisen on pitänyt selviytyä siitä tavalla tai toisella. Tunnelukon muodostuminen on tavattoman tavallista ja ymmärrettävää. Kyseessä on siis opittu malli toimia, tunnelukko ei ole synnynnäistä eikä määritä ketään ihmisenä hyväksi tai huonoksi. Harmia tunnelukoista kuitenkin yleensä syntyy, viimeistään aikuisuudessa, joten omien lukkojen tutkiminen ja hiljattainen availu tuo elämään paljon uutta ja hyvää.
Oikeutuksen tunnelukon kohdalla on hyvä huomata, että sitä esiintyy kahta eri tyyppiä. Näiden erityyppisten oikeutuksien alkujuuret ovat erilaiset. Huomatessaan itsessään oikeutuksen lukon tapaista käyttäytymistä, kannattaa pohtia kumpi seuraavista on oman käyttäytymisen juuri: puhutaan ns. puhtaasta oikeutuksesta ja ns. narsistisesta eli kompensoivasta oikeutuksesta. Puhtaan oikeutuksen taustalla ovat yleensä lapsuuden kokemuksemme rajattomuudesta ja liian etuoikeutetusta asemasta. Tällöin meidän on aikuisenakin vaikea ottaa huomioon toisten ihmisten tunteita ja tarpeita, aivan kuten olemme lapsena nähneet ympärillämme tapahtuvan. Olemme yksinkertaisesti oppineet, että toisia ihmisiä ei tarvitse huomioida. Narsistisen eli kompensoivan oikeutuksen taustalla on sen sijaan lapsuuden tunnetason vaillejääminen. Hyväksyntä ja arvostus, läheisyys ja huolenpito ovat voineet jäädä kokonaan tai osittain saamatta, jolloin saatamme pyrkiä kompensoimaan näitä vaillejäämisiä aikuisena käyttäymällä muiden ihmisten silmissä huonosti tai itsekkäästi. Saatamme kokea, että meillä on nyt aikuisina oikeus saada se, mistä jäimme paitsi lapsina eli haemme omille tunteillemme ja tarpeillemme täyttymystä, vaikkakin nurinkurisella tavalla. Narsistista oikeutusta toteuttava ihminen on jäänyt lapsena vaille äärimmäisen tärkeitä rakkauden kokemuksia.
Oikeutuksen tunnelukko saa ihmisen tuntemaan itsensä korostuneen erityiseksi verrattuna muihin ihmisiin. Hän on usein vaativa ja kontrolloi muita tahtoen että asiat sujuvat hänen suunnitelmiensa mukaan. Tietynlainen suorapuheisuus ja tylyys omassa ilmaisussa sekä toisinaan rajukin vihanilmaisu ovat keinoja selviytyä ja ylläpitää kokemusta itsestä rakastettuna ja tärkeänä, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Jokaisen ihmisen tarve ja toive on kuitenkin sama – tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi, vaikka keinovalikoima tämän toiveen toteutumiseen voikin olla hyvin suppea ja ristiriitainen. Usein oikeutuksen tunnelukon vallassa elävä ihminen kokee muut ihmiset itsekkäinä, mutta hänen on vaikea nähdä samaa itsessään. Hänellä on myös ymmärrettävästi vaikeuksia auktoriteettien suhteen, koska muiden ”totteleminen” heikentäisi liikaa hänen omanarvontunnettaan.
Joskus ihminen saattaa käyttäytyä uhrautuvasti toisia kohtaan huomioiden kohtuuttomasti toisten tarpeita omiensa kustannuksella. Motiivi toisten auttamiseen ei ole tällöin kuitenkaan puhdas, vaan ihminen tahtoo todellisuudessa korottaa omaa arvoaan toisten silmissä. Omia lukkoja selvitellessä tällainen käyttäytyminen saattaa johtaa ihmisen harhaan hänen kuvitellessaan kärsivänsä uhrautuvuuden tunnelukosta, kun asian syvempi tarkastelu voi johtaa toteamaan kyseessä olevan oikeutuksen tunnelukko.
Perhe-elämässä oikeutuksen tunnelukko aiheuttaa pulmia puolison ja lasten kanssa. Usein oikeutusta hakevan puoliso on alistuvampi ja tästä seuraa väistämättä ongelmia suhteen dynamiikassa. Oikeuttajan lapset puolestaan eivät saa omaa ääntään kuuluville, toisin sanoen he eivät pääse kasvamaan omiksi itsekseen vaan oikeuttavan vanhempansa toiveiden mukaiseksi. Perheen muiden jäsenten on usein todella vaikea pysyä omien mielipiteidensä takana jos yksi perheessä dominoi, eikä perheessä tällöin voi vallita turvallinen ja salliva ilmapiiri.
Oikeutuksen tunnelukon alkaessa hellittää, samanarvoisuus lisääntyy. Kukaan ei ole toistaan erityisempi tai arvokkaampi, parempi tai huonompi ja kaikkien tarpeet otetaan tasavertaisesti huomioon. Kukaan ei tiedä toisen puolesta miten tämän tulisi elää elämäänsä, eikä kenenkään tarvitse pelätä ylimitoitettuja vihanpurkauksia.