Pessimismi
Eri maissa on vaihtelua sen suhteen, mitkä tunnelukot ovat vallitsevimpia kunkin maan väestössä. Suomalaisten joukossa pessimismi on kolmen kärjessä. Myös alistuminen ja uhrautuvaisuus sekä vaativuus ovat meidän kasvun paikkojamme.
Pessimismin tunnelukko saa ihmisen murehtimaan menneitä ja huolehtimaan huomisesta, jolloin nykyhetki jää kokonaan elämättä. Pessimisti ajattelee lähtökohtaisesti, että kaikki menee kuitenkin pieleen, eikä oikeastaan uskalla ottaa riskejä epäonnistumisen pelossa. Joskus pessimismi ilmenee myös nurinkurisesti yltiöoptimismina, jolloin ihminen yrittää keinotekoisesti kääntää todellisen negatiivisen ajattelunsa päinvastaiseksi. Silloin kuitenkin tunteet tukahdutetaan, eikä ilokaan ole todellista sydämestä kumpuavaa iloa vaan tekopirteyttä.
Pessimistisyyden lukko syntyy lapsuudessa lähimpien ihmisten omien asenteiden seurauksena mallioppimisena. Ihminen on hyvä oppimaan. Lapsi suorastaan imee itseensä kodin ilmapiiriä ja negatiivinen ilmapiiri on erittäin altis tarttumaan kaikkiin sen alaisuudessa oleviin ihmisiin. Yhtä mahdollinen pessimismin syntytapa on se, että ihminen on kohdannut lapsuudessaan todellisia menetyksiä ja vaikeita asioita. Tällöin hänelle luonnollisesti kehittyy käsitys siitä, ettei juuri mitään kannata uskaltaa koska on niin ilmeistä, että sen menettää.
Oli pessimistisyyden syntymekanismi kumpi tahansa, ihmisen elämänlaatu voi kohentua huomattavasti, jos hän havahtuu itsetuntemuksen polulle käsittelemään pessimismin alkujuuria. Yleensä mukana on myös itsetunnon heikkoutta ja siitä juontuvaa epäonnistumisen pelkoa, joiden kaikkien kohtaaminen ja asteittainen helpottuminen voivat kääntää ajatukset pessimismistä realismin puolelle.
Kuuntele lisää:
