Mitä se tarkoittaa, kun meitä kehotetaan käsittelemään tunteemme?
Meitä kehotetaan käsittelemään tunteemme, jotta ne eivät patoutuisi sisällemme tai vaihtoehtoisesti vyöryisi ylitsemme hallitsemattomasti.
Neuvo on hyvä, mutta montaako meistä on tosiasiassa opastettu ja autettu ymmärtämään mitä tunteiden käsittely k o n k r e e t t i s e s t i tarkoittaa. Miten niitä tunteita käsitellään? Tarkoittaako tunteiden käsitteleminen samaa kuin tunteiden käsittäminen eli ymmärtäminen? Miten tunteiden säätely liittyy asiaan? Onko siihen jotain sapluunaa, jonka mukaan edetä? Entä mitä hyötyä siitä on, että tunteet pääsevät virtaamaan vapaasti? Miksei tunteiden ylitsevuotava ilmaiseminenkaan näytä toisaalta olevan tavoiteltava tilanne?
Itselleni tunteiden sekamelska hahmottuu parhaiten suomalla aivan ensimmäiseksi tunteilleni luvan olla olemassa. Tunteiden säätely ei siis ole tunteiden kieltämistä, muuttamista tai kontrolloimista. Kyse on enemmänkin kyvystä olla itseni tukena niinä hetkinä, kun vaikealta tuntuva tunne on joko lähestymässä tai jo saavuttanut minut. Tunne haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi, eikä meidän kannata vastustaa sen tahtoa, vaan ennemminkin toivottaa tunne tervetulleeksi ja pyytää sitä kertomaan lisää. Miksi tulit? Mitä haluat kertoa minulle? Tunteelle voi antaa luvan viipyä aikansa, mutta kun se on tehnyt tehtävänsä, on sen aika lähteä. Mikään tunne ei kestä ikuisesti.
Lapset eivät vielä pysty tukemaan itseään ollessaan tunteen vallassa, vaan he tarvitsevat siihen aikuisen apua. Kuitenkaan monet meistä eivät ole tulleet tuetuiksi tunteidensa äärellä ollessamme lapsia, eivätkä tunnesäätelyn taidot ole näin ollen päässeet kehittymään. On siis hyvin ymmärrettävää, että aikuinen voi olla tunteidensa kanssa kovin avuton ja keinoton, jos lapsuuden aikainen tunnetaitojen opettelu on ollut puutteellista.
On myös huomattava, että olemme kaikki varustettu erilaisilla temperamenttityypeillä, joka osaltaan vaikuttaa herkkyyteemme kokea tunteita. Ainoa selitys ei temperamanttityyppi kuitenkaan ole, eikä varsinkaan selitys tunteen laukaisemalle ikävälle käyttäytymiselle toisia kohtaan.
Monet asiat ovat onneksi opittavissa myös aikuisena, vaikka niiden oppi olisikin lapsuudessa jäänyt vajaaksi. Näin on myös tunteiden tunnistamisen ja säätelyn laita: meidän on täysin mahdollista opetella keinoja, joiden avulla voimme olla itsellemme se aikuinen, jota tarvitsemme tunteidemme toisinaan kaaokseltakin tuntuvassa tilassa.
Tunteen tunnistaminen ja kehon viisaus
Tunne tuntuu yleensä aina ensimmäiseksi kehossa. On tosi tarpeellista opetella kuuntelemaan kehoaan ja antaa tässä pääkeskeisessä maailmassa tilaa myös kehon viesteille. Keho on viisas ja se välittää meille tarkkaa ja todenmukaista informaatiota omasta tilanteestamme, toisin kuin ajatuksemme, joista suurin osa ei pidä paikkaansa.
Tunteen tunnistaminen eli havaitseminen tapahtuu yleensä helpoiten kehon kautta. ”Vatsaa vääntää”, ”kurkkua kuristaa” tai ”rintaa puristaa” ovat tuttuja luonnehdintoja, kun kuvaamme kehollisia reaktioitamme hankalien tunteiden äärellä. Kun ihminen hoksaa, että kehollisen reaktion ja tunteen välillä on looginen yhteys, on ensimmäinen, tärkeä askel otettu tunteen käsittelyn tiellä.
Tunteen nimeäminen sen jälkeen, kun on ymmärtänyt tunteen olevan olemassa, on myös tärkeää, koska tunteen nimeäminen antaa tunteelle ikään kuin sisällön; tässähän on jotain järkeä. Tunteen nimeäminen auttaa myös hahmottelemaan sitä, mitä seuraavaksi kenties kannattaisi tehdä. Kun tunteen tunnistaa ja nimeää ajoissa, se ei myöskään ehdi etenemään sellaiselle käyttäytymisen tasolle, jossa omaan tunteeseen tulee vedetyksi mukaan toinen ihminen, joka on syytön sinun omaan tunteeseesi. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettei omaa tunnetta saisi kommunikoida ulospäin, vaan kyse on siitä, otatko tunteestasi vastuun ja kestät sen syyttämättä tunteestasi toista ihmistä.
Tunteen hyväksyminen ja läpi eläminen
Hankalalta tuntuvan tunteen hyväksyvää ja tietoista läpi elämistä helpottaa pysähtyminen tähän hetkeen. Tässä meille kaikille on annettu aina mukana kulkeva työkalu, jonka äärellä tunteet saavat tuntua, mutta me kestämme sen. Tämä työkalu on hengitys.
Hengityksemme tiedostamalla pystymme pysymään vaikeassa tunteessamme myötätuntoisesti itseämme tarkastellen, ikään kuin itseämme hiukan ulkopuolelta katsoen. Voit ajatella ottavasi hengityksesi avulla pienen askeleen taaksepäin ja tarkkailevasi tilannetta sieltä käsin. Kyse ei ole paikalta pakenemisesta, vaan tarkasta, tiedostavasta ja ennen kaikkea myötätuntoisesta asenteesta tunteesi äärellä. Voit hengittää rauhassa ja tarkkailla tunnettasi juuri niin kauan kuin tunnet sen olevan sinulle tarpeellista. Minkään tunteen huippu ei kestä kauan, se tulee lieventymään joka tapauksessa. Tärkeää on se, miten ”vietät” tuon ajan, kun tunne myllää voimakkaana. Vastustatko tunnetta ja jätät sen siinä tapauksessa hyväksymättä ja käsittelemättä, menetkö siihen yltiöpäisenä mukaan lietsoen siitä entistä suuremman vai tutkitko sitä kiinnostuneena ja uteliaana antaen sen tehdä rauhassa tehtävänsä?
Tunteen käsittelyllä ei siis tarkoiteta sitä, että tunne yritettäisiin ohittaa, tunnetta yritettäisiin muuttaa joksikin muuksi tai sitä suurenneltaisiin, vaan sitä, että opettelemme hyväksymään tunteemme sellaisenaan ja otamme sen tarjoaman informaation vastaan. Tunteilla on nimittäin meille paljon asiaa. Ne neuvovat meitä elämässämme siihen suuntaan, mihin meidän on tarkoituskin kulkea. Ilman tunteita emme voisi tehdä arkielämäämme koskevia päätöksiä, emmekä elää arvojemme mukaista elämää.
Istu siis alas, hengitä ja anna tunteelle mahdollisuus tulla nähdyksi. Toivota sen tervetulleeksi, katso sitä, arvosta sitä, ota sen tarjoaman informaatio vastaan, anna sen hiljalleen hiipua ja lähteä pois.
ps. Tosielämässähän mikään ei koskaan mene järjestyksessä alkaen aasta ja päättyen ööhön. Tosielämässä kaikki sekoittuu, asettuu toistensa lomaan ja edestakaisin. Näin on tunteiden käsittelynkin laita. Tunteiden havaitseminen, nimeäminen, hyväksyminen ja läpieläminen kulkevat usein iloisesti toistensa lomassa sekaisin. Sellaista on elämä, sotkuista ja rosoista ja niin ainutkertaisen ihmeellistä ja ihanaa!
pps. Tunteiden käsittelystä puhuttaessa emme voi ohittaa taiteiden – musiikin, kuvataiteen, tanssin ja valokuvauksen eheyttävää vaikutusta ja niiden mahtavia mahdollisuuksia tunnetyöskentelyssä. Tästä tulossa kirjoitus pian, pysy kuulolla!
