Vajavuuden tunnelukko saa kantajansa uskomaan, että hänessä on jotain perustavanlaatuista vikaa, jotain sellaista, jonka paljastuessa kukaan ei voisi rakastaa häntä. On tavallista, että vajavuuden lukko ei tule testeissä esiin ensimmäisenä, vaan vaativuus ja rankaisevuus saavat korkeita pisteitä. Vaativuus ja rankaiseva ote itseen ovat kuitenkin usein vajavuuden tunteen aiheuttamia ja siksi apu löytyy pureutumalla suoraan ydinsyyhyn eli siihen, mikä estää itsensä arvostamisen sellaisena kuin on. Voi toki olla helpompaa aloittaa korjaamalla seurauksia eikä syytä, mutta lopulta on kuitenkin pakko uskaltautua juureen saakka.
Vajavuuden tunnelukko saa ihmisen häpeämään itseään sisäisesti ja peittelemään häpeäänsä kaikin tavoin. Olisi katastrofi, jos muut saisivat tietää miten surkeana hän pitää itseään. Häpeän salaaminen virheetöntä ja täydellistä esittämällä tietysti pahentaa kierrettä entisestään. Haluaisit, että sinut nähtäisiin sellaisena kuin olet, eikä sinun enää tarvitsisi pitää kulissia yllä. Samaan aikaan pahin pelkosi on, että paljastut ja kaikille selviää, miten huono ihminen todellisuudessa olet. On myös mahdollista ja tavallistakin, ettei ihminen ole itse tietoinen vajavuuden tunteistaan. Tunne saattaa olla niin kipeä ja vaikea, että ihminen haluaa piilottaa sen itseltäänkin. Hän saattaa ihmetellä mikä on se epämääräinen, ehkä surullinenkin tunne itsessä, jolle ei tunnu löytyvän mitään järjellistä selitystä.
Vajavuuden tunne on syntynyt lapsuuden vuorovaikutustilanteissa, joissa ihmistä on tyypillisesti arvosteltu ja pidetty tavalla tai toisella huonona. Ihminen on hyvä oppimaan ja imee itseensä kodin ilmapiiriä samalla tavalla kuin hän oppii oman äidinkielensäkin.
Arvostava ja kaunis sisäinen puhe itseä kohtaan on hyvä alkukohti itseään arvostavampaa elämää, vaikka se tuntuisikin aluksi väkinäiseltä tai vaikealta. Joskus kannattaa tehdä positiivisia asioita vaikka hiukan väkisinkin, koska ajan kanssa väkinäisyys hellittää kyllä ja ”uusi normaali” alkaa saada tilaa.
