Vaativa ihminen on vaativa nimenomaan itseään kohtaan. Hän vaatii itseltään täydellisiä ja virheettömiä suorituksia niin töissä, opinnoissa kuin harrastuksissa. Rima on korkealla siksi, ettei hän usko riittävänsä sellaisena kuin on. Hänen pitää ikään kuin lunastaa rakkaus itseään kohtaan täydellisyyden tavoittelulla, ahkeruudella ja reippaudella. Hän kokee riittämättömyyttä ihmisenä ja vaativuus itseä kohtaan on asettunut itsemyötätunnon tilalle.
Toisinaan vaativuus näyttäytyy myös muita ihmisiä kohtaan, mutta silloinkin on kyse samasta itsearvostuksen puutteesta. Tällöin ihminen vain kompensoi omaa vaativuuttaan osoittamalla sitä toisia ihmisiä kohtaan. Kun oma riittämättömyyden tunne kasvaa tarpeeksi suureksi, se voi tuntua kestämättömältä ja silloin helpoin ratkaisu on suunnata oma tuska toisia kohti. Helpoin mutta valitettavasti kehnoin ratkaisu.
Vaativuus on yksi selviytymiskeino sisäisesti koettua vajavuuden tunnetta vastaan. Nämä lukot, vaativuus ja vajavuus liittyvätkin kiinteästi yhteen. Vajavuuden tunne eli tunne siitä, että on lähtökohtaisesti kelvoton ihminen, ruokkii vaativuutta. Siksi vaativuuteensa kyllästyneen ihmisen kannattaa tutkia millä tolalla hänen itsearvostuksensa on ja onko siinä parantamisen varaa. Itsearvostuksen taikasana on itsemyötätunto, joka tarkoittaa ystävällistä ja lämmintä suhtautumista itseen. Moni meistä suhtautuu omiin töppäilyihin ja virheisiin hyvin tuomitsevasti, vaikka samaan aikaa voi lohduttaa ystäväänsä sanomalla, että kaikki tekevät virheitä, eikä tämä ole maailmanloppu. Itseä kohtaan osoitettu myötätunto on kuitenkin kaikkein tärkein asia, josta käsin kumpuaa myötätunto kaikkea elollista kohtaan. Myötätunnolla on mahtava voima, jota kannustan suuresti kokeilemaan!
Myötätunnon harjoittamiseen on monia konsteja, joista kirjoitan myöhemmin lisää. Helpointa on keskittyä hetkeksi omaan hengitykseen, lähettää itselleen yksi ystävällinen ajatus ja toistaa tämä joka päivä.
