Otsikossa, ”mitä tehdä, jos tunteita ei tunnu olevankaan?”, on kysymys ja samalla vihje siitä, että ehkä niitä tunteita kuitenkin on olemassa. Meistä voi tuntua, että tunteita nimenomaan tuntuu puuttuvan.  Kyse on siitä, että suurin osa meistä on tavattoman taitavia keksimään monenlaisia keinoja, joilla tunteet saa pidettyä poissa ja piilossa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei tunteita olisi olemassa, niihin ei vaan ole kosketuksissa.

On toki tilanteita, jolloin on ihan viisastakin pitäytyä tietyn välimatkan päässä tunnemaailmastaan ja käsitellä pintaan nousseet tunteet myöhemmin. Esimerkiksi tietyt ammatit edellyttävät tällaista strategiaa. Jatkuva tunteiden tukahduttaminen kuitenkin kapeuttaa elämää ja aiheuttaa kärsimystä. Ihmissuhteet hälyttävät yleensä ensimmäisenä, jos tunteet ovat poissa pelistä ja silloin kannattaakin pysäyttää itsensä pohtimaan asiaa tarkemmin.

 

Tyypillisiä tunteen välttelykeinoja on esim. itsensä kiireisenä pitäminen ja päihteiden käyttö. Joku tekee valtavasti töitä, toinen siivoaa hullun lailla ja kolmannella on joka illalle eri harrastus. Alkoholin käyttö tunteiden turruttajana on tässä maassa vertaansa vailla. Myös syömisen kontrollointi tai vastaavasti ahmiminen kertovat samaa tarinaa tunteiden tukahduttamisesta. Olo voi päihteen vaikutuksen alla tai syömisen/syömättömyyden jälkeen olla hetkellisesti olla hyvä, mutta pitkällä aikavälillä ongelmat kertaantuvat. Jollekin tutuin tapa päästä eroon ikävästä tunteesta voi olla alituinen analysointi ja järkeen turvautuminen silloinkin, kun tunne haluaisi tulla nähdyksi. Joku taas saattaa olla valinnut selviytymiskeinokseen zenmäisen tyyneyden, ikään kuin mikään ei koskettaisi häntä. Yltiöpäinen liikunta on myös monelle tuttua silloin, kun tarpeellisinta olisikin istua alas ja tunnustella hetki miltä tunne tuntuu omassa kehossa.

Niin, keho voi olla olla suurena apuna, kun olet päättänyt harjoitella tunnistamaan omia tunteitasi. Tunteet nimittäin asuvat kehossamme ja kehoa kuuntelemalla niihin saa aivan erilaisen kosketuksen, kuin järkeilemällä. Aiempi blogi-postaukseni kertoo lisää kehon viisaudesta.

 

 

Alta löytyy harjoitus,  joka auttaa keskittymään kehon äärelle ja tekemään hyvin hidasta havainnointia siitä, mitä omassa kehossa on juuri tällä hetkellä meneillään.

 

Tärkeintä tunteiden tunnistamisen tiellä on p y s ä h t y m i n e n. Pienetkin päivittäiset hetket hiljaisuudessa auttavat. On selvää, että kiireessä ja metelissä ei ole mahdollista kuulla kehoaan, eikä mitään uutta pääse syntymään, jos päivät ovat jo ääriään myöten täynnä. Pysähtymisen jälkeen on mahdollista t u n n i s t a a, mitä itsessä liikkuu ja mahdollisesti antaa sille nimi ja selitys.  Saatat esim. huomata, että ”hmm, kehossa tuntuu kiristystä rintakehän kohdalla, eilen olikin se selkkaus töissä ja se jäi painamaan minua, kun en saanut ääntäni kuuluviin. Tai voit panna merkille, että ”vatsan seudulla on outo möykky. Voisikohan se johtua siitä, että ystävän kanssa oli riitaa ja nyt minua pelottaa, ettei hän enää halua viettää aikaa kanssani.” Näin kehon tuntemuksille alkaa löytyä selityksiä ja nimiä. Tällöin on jo edennyt hyvän matkaa tunteiden tunnistamisen tiellään.

Aina on myös hyödyksi jakaa ajatuksiaan läheisten ja/tai ammattilaisen kanssa. Sanotaanhan, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru on puolikas suru. Ja vaikka tunteiden tunnistaminen olisi vielä haastavaa, niin puhe ja kieli ylipäätään ovat asioita, jotka jouduttavat tunteiden prosessointia. Aina ei edes tarvitse tietää mitä aikoo sanoa, voi alkaa vain puhua ja antaa sanojen hakea muotoaan. Tunteet seuraavat kyllä perässä.