Ihminen on kehon, mielen ja sielun muodostama kokonaisuus. Eroamme siinä, mistä suunnasta olemme eniten auki eli herkimpiä tutkimaan itseämme; kehollisesta, mielellisestä vai sielullisesta kulmasta. Länsimaisella ihmisellä kehon kuuntelu on usein aika unohduksissa, ja siksi kehollisten harjoitteiden tekeminen voikin olla todella pysäyttävää ja tuloksekasta.
Olemme tottuneet käyttämään päätämme ongelmien ratkomiseksi ja pyöritämme usein samoja ajatuskeloja loputtomiin. Ajattelemme, järkeilemme ja yritämme väistellä tunteitamme tai toisaalta ”ylitunnemme” ja dramatisoimme. Sellainen ei oikeastaan ole mahdollista kehollista näkökulmaa käyttämällä. Keho ei nimittäin valehtele.
Monille on helpompaa päästä kiinni tunteisiinsa kehollisten harjoitusten kuin keskustelun kautta. Siksi keholle kannattaa antaa mahdollisuus, vaikka se aluksi tuntuisikin omituiselta tai vieraalta. Kehoterapiassa on aina varattu aikaa myös keskustelulle, ja onkin olennaista purkaa ja käsitellä kehotyöskentelystä heränneet tunteet myös puheen tasolla.
Kuvaan tässä kehoterapiaa, jossa asiakas on aktiivinen toimija. Olen kirjoittanut kehoterapiasta, jossa asiakas on passiivisempi vastaanottaja täällä.
Mitä kehoterapiassa tehdään?
Kehoterapiassa opetellaan katsomaan omaa kehoa ”sisältä päin”, opetellaan kysymään miltä minun kehostani tuntuu. Tullaan kohdatuksi kehomme kanssa – tässä minä olen.
– T u n n u s t e l l a a n kehon liikettä – mitä aistimuksia se tuottaa? Tunnenko kehossani keveyttä tai raskautta, kihelmöintiä, puutumista, pistelyä, ilmavuutta?
– Opetellaan herkistymään kehon hyvinkin pienen liikkeen äärelle eli harjoitetaan kehotietoisuustaitoja. Kehotietoisuustaidot tarkoittavat tietoista läsnäoloa omassa kehossa. Kehotietoisuus on kykyä aistia tarkasti mitä omassa kehossa tapahtuu ja toimia sen mukaan. (esim. orastavan flunssan tunnistaminen, jolloin jää kotiin lepäämään, itselle sopimattoman ruoan jättäminen lautaselle tai valinta juoksulenkin ja kevyen venyttelyn välillä sen mukaan mitä keho juuri silloin pyytää)
– Pohditaan oman kehon tuntemusten kautta suhdetta fyysisiin rajoihimme. Samalla tutkitaan suhdetta ympäristöömme – tilaan jossa olemme sekä tilassa oleviin toisiin ihmisiin. Mistä minä alan ja mihin minä lopun? Mikä on minulle ok, mikä ei? Miltä alusta tuntuu, jonka päällä istun tai makaan? Miltä tuntuu olla huoneen keskellä, entä reunassa? Miten asetun tilassa suhteessa muihin?
– Sanoitetaan kehon tuntemuksia. Tuodaan kehon tieto myös mielemme tietoisuuteen, jolloin meillä on mahdollisuus sanoa tunteemme ja tarpeemme ääneen. Se taas johtaa siihen, että meillä on paremmat mahdollisuudet saada tarpeemme tyydytettyä. (Minulla on kylmä, saisinko peiton? Nilkkaa alkoi vihloa, en pysty tekemään tätä harjoitusta. Rinnan seudulla tuntuu ahdistusta, minua taitaa jännittää. Minun on vaikea pysyä paikallani tämän tehtävän aikana, kaipaan liikettä.)
– Tarkastellaan hengitystä siltana kehon ja mielen välillä. Tutkitaan mitä mahdollisuuksia hengityksellä on kehotietoisuuden lisääjänä.
Näkökulma:
Kehoterapia on vain yksi nimitys.
Yhtä lailla olet tekemisissä kehoterapeuttisten harjoitusten kanssa esim. laulutunnilla, kun tunnustelet miltä oma ääni tuntuu sisälläsi ja olet tietoisesti läsnä kehosi kokemuksessa. Moni laulutunneille tuleva yllättyy, kuinka kehollista laulaminen on. Kehollista ja parhaimmillaan erinomaisen voimauttavaa! Tästä olen kirjoittanut tarkemmin täällä.
Joogatunti saattaa myös olla hyvinkin terapeuttinen kokemus. Kehollinen kokeminen joogaharjoituksessa on parhaimmillaan parantavaa. Silloin ei ole kysymys siitä, kuinka pitkälle venyt tai kuinka kauan pysyt asanassa, vaan läsnäolosta omassa kehossa.
Tärkeää on se, että löydät terapeutiksesi, laulunopettajaksesi tai joogaohjaajaksesi ihmisen, joka on itse läsnä kehossaan. Hänen tulee tietää rajansa, mistä hän alkaa ja mihin loppuu. Mutta mistä sen sitten tietää kuka on itselle sopiva matkaopas kehoterapiaan? Itse ajattelen, että omassa kehossaan viihtyvässä ihmisessä on tiettyä vakautta, hyväksyvää läsnäoloa ja tyyneyttä – ja sellaisen ihmisen lähellä on minunkin helppo ja hyvä olla.
